NÄKKI

Suomalaisessa kansantarustossa näkki tunnetaan vesistöjen syvissä sopukoissa viihtyvänä veden henkenä ja vartijana. Näkki on usein kuvattu kauniina vedenneitona, tai salaperäisenä nuorukaisena, joka viettelee pahaa-aavistamattomia kulkijoita riistääkseen nämä syvyyksiin. Näkin kylmään ja salaperäiseen ulkomuotoon liittyy myös uskomus veteen uskaltautuneiden ihmisten veren juomisesta, ja toisaalta seireenien kaltaisesta lumoavasta musiikista ja soittamisen opettamisesta kuivan maan kulkijoille.

Miksi Näkki houkuttelee ihmisiä pinnan alaisiin syvyyksiin? Millaisena Näkki näyttäytyy nykyihmiselle, minkä muodon se ottaa rantakalliolle noustessaan?

Kerran kuussa näkki nousee maalle, kulkemaan yöttömään yöhön,

opettaa pelimannia soittamaan kanneltaan, viettelee kylän nuorukaisen mukaansa rantaan.

Aamun sarastaessa näkki on poissa, kannel ja nuorukainen kadoksissa,

yksinäinen vedenhenki, nälkäinen sivustakatsoja.

Ui syvemmälle.

Shot on 35mm film with Olympus Mju II